Digitaalinen kehitys on kuin kaksiteräinen miekka ja nyt jos koskaan on aika ymmärtää sen mahti

Kuva: Juho Länsiharju

Mistä johtuu, että muovipillit saavat enemmän huomiota mediassa kuin digitalisaation vastuullisuus? ICT:n hiilijalanjälki on samaa tasoa lentoliikenteen kanssa ja asiaan on vasta viime vuosina alettu heräämään. Tai jos totta puhutaan, ei edes heräämään vaan hieromaan silmistä digitaalista unihiekkaa.

Vastuullisuusstrategiat eivät edelleenkään ylety yritysten digitaaliseen kehitykseen eikä digitaalisten palveluiden vaikuttavuus (jalanjälki tai kädenjälki) ole osa vastuullisuutta suurimmassa osassa suomalaisia yrityksiä. Tämän väitteen voit todentaa kysymällä yritysjohtajalta mitä vastuullisuus tarkoittaa. Hän todennäköisesti vastaa jotain CSRD raportointiin tai strategiaan liittyvää, digitaaliseen kehitykseen liittyen tuskin sanallakaan.

Digitalisaatio on kuin kaksiteräinen miekka

Digitalisaatio on kuin kaksiteräinen miekka, johon meidän on alettava suhtautumaan vakavasti. Sillä on valtava potentiaali vahvistaa sekä hyvää että huonoa tulevaisuutta niin sinulle, läheisillesi ja lapsillesi. Annammeko tosiaan yritysten luoda digitaalisia palveluita, jotka toimivat kansainvälisiä sopimuksia kuten Pariisin sopimusta vastaan? Annammeko suomalaisten yritysten luoda palveluita, jotka ovat vastoin YK:n Agenda 2030 ilmastotavoitteita? Tällä hetkellä kyllä. Luomme maailmaa, joka perustuu sille että “teemme mitä tilataan” emmekä “teemme sitä millä on positiivista vaikuttavuutta”. Ei sillä, etteivät yritykset haluaisivat tehdä hyvää, mutta sille ei ole niin sanotusti kaistaa. Onko meillä varaa olla tekemättä digitaalista bisnestä pitämättä vastuullisuushattua päässämme? Vastaukseni on, että kyllä on varaa, mutta ei pitkällä tähtäimellä. Ne, jotka ovat nyt vastuullisuuspelissä mukana etukenossa, tulevat voittamaan ja keräävät potin.

Teknologia voi ylläpitää eriarvoisuutta ja horjuttaa demokratiaa, mutta myös luoda rauhaa - mitä valitsemme?

Teknologia tunnetusti voi syventää epäoikeudenmukaisuutta, ylläpitää eriarvoisuutta ja horjuttaa demokratiaa kybersodan, tekoälyvetoisen propagandan ja valvontajärjestelmien kautta. Se voi mullistaa rauhanrakentamisen, edistää yhteistyötä ja toisaalta vauhdittaa kestäviä innovaatioita. Tekoäly voi ennustaa konflikteja, lohkoketjut lisätä läpinäkyvyyttä ja digitaaliset alustat yhdistää sidosryhmiä globaalien haasteiden ratkaisemiseksi. Kysymys kuuluukin: millaista maailmaa haluamme rakentaa ja kuka on vastuussa siitä, että meillä ylipäätään on jokin suunta digitalisaatiolle? Kuka tulkitsee vastuullisuusstrategioista suunnan digitaaliseen kehitykseen? Vai pitäisikö sittenkin ajatella asia toisin päin? Voisiko digi olla yritysten suunnannäyttäjä?

IT-ala on jo vuosikymmeniä ollut yrityskulttuurin, innovaatioiden, prosessien ja toimintamallien kehityksen edelläkävijä. Monialaiset tiimit ovat rikkaampia ideoinneissaan ja IT-yrityksissä lojuva aliarvostettu psykologinen turvallisuus on oiva paikka systeemiälykkäälle ajattelulle. Nämä, me, maagiset IT-ihmiset näemme mahdollisuuksia liiketoiminnallenne vastuullisuudessa.

Yritysten vastuu digitaalisen vallan käyttäjänä on merkittävä

Uskon, että yritysten vastuu digitaalisen vallan ja digitalisaation suunnan suhteen tulee olemaan merkittävä. Tässä ei ole kyse vaihtoehtoisesta valinnaisesta suunnasta vaan suunta on otettava radikaalisti, päättämällä minkä asian eteen olemme valmiit laittamaan pelimerkkimme ja miltä otamme pelimerkit pois. Valitsemmeko tekoälyn vievän ihmisyyttä ja palveluita hyvinvointia kohti vai valitsemmeko epäeettisen korruptoituneen vaihtoehdon, jossa kuluttaja ei saa tehdä valintaa vaan valinta tehdään hänen puolestaan maksimaalisen voiton saamiseksi.

Digitaalinen kehitys on internetin alkuajoista perustunut prosessien tehostamiseen ja arvonluonnin systemaattiseen ja automatisoituun luomiseen, mutta minkä kustannuksella? Digitalisaatio on tuonut rauhaa ja luonut paljon hyvää, mutta myös johtanut epätasapainoon planeetallamme. Pelkästään kuluttajalähtöinen digitalisaatio on johtanut siihen, että niin ihmisten että planeettamme rajat paukkuvat. Haluaisin nostaa toisen tärkeän kysymyksen digikeskusteluun ja se on: luommeko siiloja ja lokerointeja ja irrotammeko asioita toisistaan (ihmiset ihmisistä, ihminen luonnosta, luonto luonnosta) vai luommeko yhteyksiä?

Ekosysteemipalveluiden nousu

Vastuullisuusteot ovat ennen kaikkea tekoja, joilla yritykset voivat palauttaa luonnon ja ihmisten välisten systeemien katkotut palaset takaisin toisiinsa ja/tai luoda uusia yhteyksiä. Puhutaan ekosysteemipalveluista, jossa on valtava markkinapotentiaali, koska liiketoimintamallit ovat kestäviä ja erilaisia. Ne perustuvat ennenkaikkea sidosryhmissä luotaviin arvoihin pelkän kuluttajakeskeisyyden sijaan. Emme ole vielä haastaneet luovuuttamme luomaan planeettakestäviä digitaalisia palveluita ja bisnesmalleja, koska olemme jumissa vanhoissa, koska kukaan ei puske vielä meitä aivan reunalle. Mutta voisiko reunalla käynti avata uusia kasvun paikkoja, uudenlaisia innovaatioita, uusia näkökulmia ja arvonluonnin paikkoja. Vastaukseni on ehdottomasti kyllä! Meillä on mahdollisuus luoda planetaarista hyvinvointia, jossa niin ihmiset kuin planeettamme voivat hyvin.

Mutta olemmeko valmiita tähän? Onko yrityksesi valmis ottamaan radikaalin suunnan? Jos vastauksesi on ehkä niin haastan sinua kokeilemaan ja astumaan mahdollisuuksien äärelle. Saatat olla rahavirran päällä vielä tietämättäsi.